SOME!!!

Mistä kaikkialta ympäri sosiaalista mediaa mut löytääkään?

Instagram: fin_fable

Kik: satuuuD (ja tulkaakin rohkeasti kikkailemaan!)

Irc-galleria: kärpänen^^ (jep, uskokaa tai älkää. Siellä mä VIELÄKIN olen. Se kun oli ennen niin must paikka. En mä sinne ikinä kyllä päivitä oikeestaan mitään. Se nyt on sen takii et voi stalkkailla muita tuttuja)

...ja tietenkin facebook, mutta sinne lisäilen vaan tuttuja joten se nyt on turha tässä mainita.

Hiusten värjäilyy

Päätettii eilen Jessican kans iha extemporee lähtee kauppaan metsästämään jotain kivaa väriä päähän. Semmonen sit löytykin ku koluttiin kolme kauppaa läpi, jotkut pariinkin kertaan.

Tässä oikeen hehkeet ennen kuvat.

Nää tarttu sit reissussa mukaan. Keskimmäisellä mä vedin koko pään ja Jessicalle tehtiin olialla ns. tyviosa ja sit tuolla blondilla liukuvärjäyksen vaaleempi osa.

Mä värjäsin jessicalle sen tumman osan ja se sitten teki itte sen vaaleen. Tosiaan tuossa värjäyksessä kesti niin kauan et päätettiin laittaa sit se vaalee osa pussiin et pysty huuhtelee tuon tumman tuosta pois. Ennen en ookkaan nähny kenenkään tekevän tällätavalla, enkä sitte tosiaan tiiä et onko se hyvä vai huono asia. Kampaajat ois ainakin kauhistellu jos ois nähny meiän säätämiset!

Jessica sit värjäs mun pään ja se oli sen eka värjäys kenenkään muun päähän ku omaa! Itte ku en ois osannu peilinkautta väistellä tuota siilikohtaa, koska siihen en halunnu väriä.

Lopputulos ei mulla eronnu silleen muuten mitenkään oikeestaan paitsi että juurikasvu on poissa ja väri tasasempi. Oon tyytyväinen lopputulokseen! Ei tullu mustii niinku viimeks vaik ruskeet niistäki piti tulla sillon.

Jos nyt taas hetken pitäs värjäystaukoo... Kiitos!

Kohti terveempää elämää

Se ois tavote nytte: terveempi elämä. Ei enää niin paljon moskaruokaa, enempi liikuntaa ja tälleen. En sanois tätä mikskään uudenvuoden lupaukseks, koska oon luvannu tän ittelleni jo viimevuoden puolella itseasiassa useampaankin otteeseen... Kuten arvata varmaan saatoittekin, se ei oo pitäny kovin vahvasti. Mut tulin siihen tulokseen, että kun näin julkisesti asiasta mainitsen niin mun motivaatio on luultavasti korkeemmalla, koska en haluu niinsanotusti tuottaa pettymystä. Esim. jos on tarjolla vaikka sipsiä nii mietin tarkemmin, että otanko vai en, kun että jos pitäisin tiedon vaan oman pääni sisällä sillä sillon on paljon helpompi mässäillä niitä menemään, koska muut ei tiiä et tarkotus ois kiinteytyy.
En haluu olla mikään tikku. Haluun olla lihaksikas. Mut ennenku se on mahollista niin pitäs saaha tätä ylimäärästä löllöö pois. Se vie aikaa ja se tässä inhottaakin mut nyt mä ihan oikeesti en voi luovuttaa! En meinaan haluu et parinvuoden päästä painan todella paljon, enkä jaksa liikkua paikasta toiseen ilman, että puuskutan menemään kun mikäkin vanha lehmä.
Te, joilla samankaltainen juttu edessä tai jopa takana niin kuinka saatte/saitte pidettyä motivaatiota yllä? Itteni kohalla voisin sanoa että valokuvilla. Välillä näkee vaan niin järkyttäviä otoksia (enkä siis tarkota pärstää, koska se nyt on aina vinksinvonksin), ettei tiiä pitäskö itkee vai nauraa. Miten onkaan voinu päästää ittensä tähän kuntoon.

Askel askeleelta eteenpäin. Tässä päivän välipala.

En ees yritä lopettaa kaikkea herkkujen syömistä, koska tiedän että sillon epäonnistuisin sata varmasti. Sallin sillontällöin jotain pientä. Koitan myös syödä useemmin terveellisesti, kuten ylläoleva kuva kertookin, koska sillon en retkaha makeeseen niin helposti. Vettä myös juon vähintään litran päivässä.

Tälläkertaa mä en haluu epäonnistuu. Viekööt aikaa, mutta mä en luovuta! Mä oon päätökseni tehnyt ja tässä pysyn!

Leikin vähä kameralla. Taustalla niin ylisöpö joululahjajättinalle vuodelta nakki ja peruna <3

Tää on niin hassuu et nykysin otan yllättävänki paljon kuvii ittestäni (joista tietenkin 1/300 onnistuu), koska ennen sillee pari vuodessa saatoin ottaa ite? Mut se on tää nykyaika... kaikki muuttuu.

Hyviä viikonloppuja!

ja koulu jatkuu vaan

...muttei kauaan!
Eilen tosiaan oli tarkotus palata koulunpenkille (tai tässä tapauksessa leipomoon), mutta eipä toteutunut tuo. Jotenki aamulla ku heräsin ni oli niin voimaton olo. En tiiä missä mun motivaatio oikeen tätänykyä seikkailee, mutta vois tulla pikkuhiljaa takasin! Niin vähän on enään kouluu jäljellä, että oikeen pelottaa jo mitä tekee sitten sen jälkeen. Tänään kuitenkin voikkareita vääntelin ja se jos jokin on mun huono osaamis alani, jos näin voi sanoa. Ja tässä olikin sitten tää viikko! Ei torstaina eikä perjantaina koulua ja siihen vielä viikonloppu päälle nii täähän on oikeen luksusta. Tää kuukaus loppuun pitäis olla koulussa ja sitten helmikuun alussa alkaakin työssäoppiminen ja mulla ei oo vieläkään paikkaa... Hakenu kyllä oon, mutta vastausta ei oo vielä tullu. Tänki ois voinu fiksuna ihmisenä hoitaa pois alta sillon kauan aikaa sitte kun saatiin tästä tietää, mutta en vaan saa yksinkertasesti mitään aikaseks. Nyt vaan jännitän, että tärppääkö siellä vai ei! Toivon parasta ja pelkään pahinta siis.

Ei kuitenkaan mitään muuta kummaa. Teksti ilman kuvia. Itte en oikeen innostu semmosista ellei teksti sitten oo lyhyehkö. Luette jos jaksatte :)

Making pancakes

Piiiiiiitkästä aikaa päätin lettuja paistella! (oikeestaan jo eilen passitin mamman tekee taikinan, mut se jotenki feilas sen ettei letut pysyny kasassa ollenkaan. Varmaa liia vähä jauhoi. Sit luovutin paiston ja tnä uus satsi) ja näistähän tulikin hyviä! Nam! Inhottaa vaa ku kestää aina paistamisessa niin kauan ja levy on ton homman jälkee aina ihan törkynen! 

Ja tälläkertaa mursin mua monta vuotta vainononneen ''Eka menee aina pieleen'', mut nyt jopa se onnistu!

Tulihan noita tuommonen mukava vino pino!

Terve!

Voi ette uskokkaan kuinka ihanaa tää on viikon sairastelun jälkeen istahtaa vaikka vaan koneelle tai mennä ulos tai ylipäätään kävellä normivauhtia! Kyllä terveyttä pitäs vaan osata arvostaa enempi.
Tässä tosiaan olin kuutisen päivää 39 asteen kuumeessa. Välillä yli ja välillä ali mutta siinä kieppeillä se pyöri. Minä joka vedän pillereitä todella harvoin niin ei tälläkertaa tuntunu ees 600 buranat missää! yleensä kyl pienetki puree. Olo oli niin hirvee! Ei tehny mieli syödä ollenkaan ja jos oisin kirjottanu ylös mitä söin niin paperi ois aika tyhjää täynnä. Lähinnä Gefiluksen omena-rypäleellä tuli masu täytettyä koko sairastelun ajan. Angiinankin onnistuin ittelleni hommaamaan jostain ja vannon sydämmestäni etten tienny et seki voi tulla vaikkei ois kurkku kipee! Oonko kenties ainoo?

Semirankka työpäivä takana! Ku välillä aina huimas ni oli iha jännä tehä töitä. Muuten kuitenki jees saada lisää työkokemusta ja rahaa.

Joulu ei menny mulla ainakaan mitenkään kummallisesti. Kinkkuu ja perunaa syöden ja pari lahjaa availlen. Siinä se sitten oikeestaan olikin. Eikä kyllä vuodenvaihteessakaan kehumista. Istuin kotona yksinäni pimeässä ja kuuntelin rakettien ammuntaa. Siinä se. Oli meinaa jonnin verran erilainen verrattuna viimevuoteen! Mut minkäs teet ku sairastan vaan aina huonoon aikaan.

Huomenna vielä kolmeks töihin jotta asiakkaat saa tuoretta leipää aamuks! Sitte seuraavana päivänä oiski juhuulat tiedossa. Toivottavasti niistä tulee kivat!

teinipeilixxxx likasella peilillä.

Tsaukkitsau ja onnellista alkanutta uuttavuotta itse kullekkin! <3