...muttei kauaan!
Eilen tosiaan oli tarkotus palata koulunpenkille (tai tässä tapauksessa leipomoon), mutta eipä toteutunut tuo. Jotenki aamulla ku heräsin ni oli niin voimaton olo. En tiiä missä mun motivaatio oikeen tätänykyä seikkailee, mutta vois tulla pikkuhiljaa takasin! Niin vähän on enään kouluu jäljellä, että oikeen pelottaa jo mitä tekee sitten sen jälkeen. Tänään kuitenkin voikkareita vääntelin ja se jos jokin on mun huono osaamis alani, jos näin voi sanoa. Ja tässä olikin sitten tää viikko! Ei torstaina eikä perjantaina koulua ja siihen vielä viikonloppu päälle nii täähän on oikeen luksusta. Tää kuukaus loppuun pitäis olla koulussa ja sitten helmikuun alussa alkaakin työssäoppiminen ja mulla ei oo vieläkään paikkaa... Hakenu kyllä oon, mutta vastausta ei oo vielä tullu. Tänki ois voinu fiksuna ihmisenä hoitaa pois alta sillon kauan aikaa sitte kun saatiin tästä tietää, mutta en vaan saa yksinkertasesti mitään aikaseks. Nyt vaan jännitän, että tärppääkö siellä vai ei! Toivon parasta ja pelkään pahinta siis.
Ei kuitenkaan mitään muuta kummaa. Teksti ilman kuvia. Itte en oikeen innostu semmosista ellei teksti sitten oo lyhyehkö. Luette jos jaksatte :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti