Tämmösiä sitten sain aikaseks. Oon kyllä ilonen, että niistä tuli noinkin hienoja, koska moni joka on tehny
noita jo ties kuinka pitkään, saattaa hyvinkin epäonnistua (kuten myös monessa muussa asiassa. Ilman kosteuskin vaikuttaa paljolti). Paljon pelkäsin myös etukäteen tätä tunnettua sekotusvaihetta elikkä jos vatkaa liikaa niin taikinasta tulee liian löysää kun taas liianvähän vatkattu jää möykyiksi. Tää on tarkkaa hommaa! Enkä suotta pelännytkään. Nimittäin nuo jäivät aavistuksen ontoiksi uunista tullessa. Pahemminkin onttoja olen siis nähnyt, mutta ei noi onnistuneita silti ollut vaikka ulkonäkö hämääkin.
Se hyvä macaronseissa toki on, että vaikka ne eivät olisi täydellisesti onnistuneita rakenteellisesti, se ei yleensä makuun vaikuta millään tavalla, joten kyllä nuo syödyiksi tulevat! Täytteen tein ihan vaan suklaasta, voista ja kermasta. Ja ensikerralla en sitten käytä näin tujua suklaata (taloussuklaa) sillä se oli turhan voimakkaan makuista noin hennolle kuorelle. Kuoret värjäsin punaisella tomuvärillä.
Onko teillä kokemusta macaronsien teosta? Monestikko jaksoitte yrittää uudestaan vaiko kenties jopa ensimmäisellä onnistunut?
P.S. Nyt näin kun on päivä vaihtunut jo lauantaiksi niin voin sanoa että noi macaronsien maut parantu entisestään! Ei toi täyte oo todellakaan liian voimakasta jos jaksaa seuraavaan päivään odottaa. Ah nam ku nää on ihania nytten! Harmivaan, että suurinosa syötiin jo eile :/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti