torstai 19. syyskuuta 2013

Itse ylpeys, vaiko sittenkään?

Heimoi!

Tosiaan tänään koulussa päätin alkaa tekemään hääparia marsipaanista (joka kuuluu yhdeksi tehtäväksi tässä kursissa) ja morsiamen sainkin valmiiksi! Se mikä todenteolla hämmens, oli et mun hermot riitti! Se oli meinaan niin pientä piiperrystä... (Voitte vaan kuvitella, että siinävaiheessa kun coctailtikku tuntuu olevan liian iso ''työkalu'', niin kuinka pientä näpertelyä semmoinen vaatii). Enkä tosiaan kuvitellu et musta ois siihen! Tottakai siitä lisää voimia sai jatkaa!

Huomenna päivitän tänne sitten tämänvuoden kakut ja marsipaanityöt, mistä oon tähänmennessä muistanu kuvan ottaa, jos muistan...

Salimatka jäi tänään hetkeksi hieman lyhyeen. Oon nimittäin yrittäny muistaa tähän mennessä vähintään joka toisella ajokerralla kurkata sinne tankkiin, että onko sitä bensaa vielä (koska mittari ei toimi) ja muistaakseni kattelin sen ihan viimekerralla enkä sen jälkeen paljoa ajanut. Nimittäin hyydyin sitten keskelle tietä! Onneks ei ollu sentää ihan mikään ruuhka-aika kuitenkaan siinä puol 9 aikoihin. Mutta oli se noloa! Ei siinä muu auttanu ku tiensivuun ja luuri kouraan ja odotella että isi tuo bensaa mopoon :D Huhheijjaa. Kaippa tämmösetkin pitää opetella kantapään kautta. Iskä on meinaa varmaa koko tän 2 vuotta varotellu, että muistakki sitte kattoo tankkiin, koska se ei välttämättä aina oo missään lähettyvillä! Ja itseasiassa nytkin enne ajoa huikkas, että onhan siellä bensaa ja tottakai vastasin että onon katsomatta sinne tankkiin oikeasti, kun muistilla yritin toimia. Ei ois kannattanu. Vaikka oli toikin omalla tavalla hupaisa ja opettava reissu!

Ja huomisesta vielä sen verran, että Tammisaaren markkinat ois tiedossa! Parasta siinä on se, että näkee yleensä paljon kavereita samassa paikassa samaan aikaan, mitä muuten ei ehkä niin paljon näe.

God natt!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti