Mutta se, minkä takia mä tän jutun tänne nyt sitte postaan on se, että se ainoa tyttö, joka meidän matkaan tuli oli se porukan ainoa ilmeisesti kokonaan kuuro. Se pisti mut ajattelemaan! Siis kuinka rajottavaa sen elämä mahtaa olla. Eikä se varmaan oo ite toivonu, että siitä kuuro tulis! Mulla oli oikeesti todella hankalaa pidätellä kyyneleitä sen kierroksen aikana! Luultavasti pidempään ollut jo kuurona, mutta ei se tee asiasta mukavampaa. Kaikki ihmisiin tutustumiset hankaloituu, kun tänäpäivänä ei ihan jokainen vastaantuleva mitään viittomakieltä osaa, kuin en myös minäkään. Mun ajatus harhaili kyllä ihan oikeasti jossain muualla kun leipomoalasta kertomisessa. Kaikenlisäks sulla liikkuu tulkki kokoajan mukana, jos on vähänkään tällaisia tilaisuuksia. Jos mä alkaisin tähän kokonaisvaltaisesti kirjottamaan mitäkaikkea mun mielessä liikku sillä hetkellä, ei tää postaus loppuis pitkään aikaan. Muistakaa arvostaa ihmisiä sellaisena kun ne on ja antakaa jokaisen olla omia itsejään, sillä tänäpäivänä toi ei oo enään kaikille itsestään selvyys.
Ette muute sattunu muute muut huomaamaan tätä LOISTAVAA TARJOUSTA tokmanni/säästöpörssi lehtisessä? Noooh, kaippa ne jotain saa huiputettua tällä tarjouksella.
Sitten hieman hikisimpiin tunnelmiin! Tänään siis jalkapäivä. JEEJEE. Ja tälläkertaa raahasin mummoni mukaan. Musta tulikin sitten sen traineri/treineri (en ees oo varma kumpi se on...) :P ja samalla mullekkin tuli mukava fiilis kun tietää et on voinu auttaa jotain ja seura on välillä ihan mukavaa :) Sekä myös tottakai ittekki treenasin niin, että huomenna taas toivottavasti tuntee jaloissa tehneensä jotain tänään!
Eipä sen kummempia tänään. Nyt hyppään unijunan kyytiä, että jaksaa herätä uuteen huomiseen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti